torstai 21. syyskuuta 2017

Taapero, tuo parhaiden piilojen keksijä


Meidän minityyppi on kyllä ihan huikea piilottelemaan tavaroita. Milloin mikäkin tavara on hukassa, kun se on laitettu parempaan talteen. 
Tässä iltana muutamana etsimme juuri synttärilahjaksi saadun kalapelin yhtä kalaa. Kaikki lelut käytiin läpi, että missä se voisi olla. Kunnes muistin, että niin, mites ne kengät. Sieltähän se kala sitten esiinkin putkahti, tyypin jemmaan ostetuista kuomakengistä. Niin tyypillinen taaperon piilo, ja silti kesti niin kauan keksiä se!

Samaan syssyyn löytyi myös pitkään kadoksissa ollut duplo-ukkeli, joka oli taaperolta saanut nimen äiti. Sitä äitiä olikin etsitty vain muutama kuukausi tässä. Kaikki sohvatyynyjen välit ja patjojen alusetkin oli jo koluttu, mutta tämäpä äiti-duplo olikin ollut huilailemassa patakintaassa, tyytyväisenä. Ovelasti se oli pujahtanut juuri siihen patakintaaseen, jota harvemmin käytetään.

Hyviä piiloja siis! Jospa vain taapero myös vähän useammin voisi muistaa, että mihin niitä tavaroita on piiloteltu..

Välillä taas ne jemmat ovat hänellä hyvinkin tuoreessa muistissa, kuten eilen, kun olin laittamassa kenkiä jalkaani. En ollut vielä ehtinyt ääneen kummastelemaan oudon tuntuista kenkääni, kun taapero jo ilmoitti, että "nenäliina siellä kengässä". Jep jep, sehän se. Hilpeitä hetkiä päivittäin :D



Kuvan ipana saattaa liittyä tapauksiin..

tiistai 19. syyskuuta 2017

Täysiaikainen vauva ja muita raskausajatuksia


Täällä on hetki sitten saavutettu taas yksi etappi, eli vauva on täysiaikainen, ja on "lupa syntyä". Tosin, tuskin hän on syntymässä vielä moneen, moneen viikkoon :) Uskon, että ainakin sinne ns. lasketun ajan tienoille mennään, vaikka en itse tykkää niinkään puhua lasketusta ajasta päivänä, vaan lasketusta kuukaudesta. Lokakuuhan se todennäköisin on, kun meidän vauva syntyy :)

Raskausajatuksia tällä kertaa toisenlaisessa muodossa, Vauva-lehdessäkin ja blogeissa esiintyvä "raskaustesti" :) 




Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja  Alkuraskaudessa oli mielitekoja, tai ehkä enemmänkin  useampia ruokia, mitä ei halunnut ja voinut syödä, ja sen takia tuli syötyä ei-niin-laajalla repertuaarilla raskauden ensimmäinen kolmannes. Riisipiirakat, banaani ja appelsiinimehu taisivat olla kovimmat hitit ihan alussa. Sen jälkeen ei oo ollut niin justiinsa.

Olen nähnyt erikoisia unia Todellakin! Synnytysunia olen nähnyt jos jonkinlaisia. Sairaalasynnytyksiä, kotisynnytyksiä, napanuoran katkeamista, kaikkea mahdollista. Myös ihmeellisiä toimintaelokuvaunia.

Salasin töissä raskauteni mahdollisimman pitkään En ole ollut töissä tässä välissä, mutta ei kyllä tällä kertaa kellekään salailtukaan, vaan asiasta oli ihanaa ja luontevaa puhua heti plussattua. Kun ei meidän vauvahaavekaan ollut mikään salainen asia.

Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani Kuvia on otettu tällä kertaa paljon enemmän, kuin viimeksi. Oisin noita perus mahakuvia voinut ottaa enemmänkin, mutta kun makuuhuoneeseen vaihdettiin järjestys, jotta kaikkien sängyt mahtuisi sinne, niin matka peilille kasvoi samalla. Itse otetut kuvat on silloin joko liian läheltä, tai liian kaukaa, eli en siis oo jaksanut säätää.. :D  Yhden kerran mahaa mittasin joskus aikaa sitten, kun mietin, joko sata senttiä on pamahtanut rikki.  

Olen tuntenut itseni seksipommiksi Alkuraskaudessa, varmaan puoleen väliin asti olikin melko huoleton ja mukava olo mahan kanssa. Itsevarmaa menoa, kun ei ole tarvinnut vetää vatsaa sisään missään tilanteessa. Nyt loppua kohden olo on lähinnä tyyliä barbapapa, vaikka maha kivannäköinen onkin :)

Pesänrakennusviettini on herännyt Onhan sitä ollut ilmassa, paljonkin, mutta vain ajoittain. Enemmänkin semmoista epätoivoista nurkkien raivaamista, että mihin nyt tämänkin laitan, ja mihin nämä vauvatyypin kamat oikein mahtuu :D

Itkeskelen katsoessani televisiota Joo. Oon kyllä enemmän herkkis, kuin normaalisti, oli asia mikä hyvänsä, tyyliin koskettava musiikki, ylpeys ja ilo oman lapsen onnistumisesta jne. Ja viikonloppuna koettiin hyvin, hyvin karvas hetki, kun yksi ipanan synttärivieraista vahingossa hajotti mulle tärkeän tavaran, jonka olen lapsuudessa saanut. Itkettää vieläkin, oikeasti. :D

Tiedämme lapsen sukupuolen No todennäköisesti vauvatyyppi on tyttö, mutta ei ihan satavarmaa ollut. Saa nähdä.

Mummot ohittavat minut suojatiellä Aika vähän on näkynyt mummoja näillä kulmin liikenteessä, mutta eiköhän ne olisi ohitelleet. Hidasta on enimmäkseen. Hetkittäin kyllä nopeampaakin pääsisi, mutta se kostautuu kyllä kipuiluna sitten myöhemmin. 


Olen stressannut imetyksen onnistumista En ole miettinyt asiaa sen enempää, kun tietoa minulla imetyksestä kuitenkin on, ja tukeakin siihen on saatavilla paljon, jos suurempia ongelmia ilmenisi. Ja toki myös tuoreessa muistissa on tuo edellinen imetystaipalekin, myös vähän kivuliaine alkuviikkoineen. Fiilistellyt olen  tulevaa imetystä. Etenkin se ihan pienen, vastasyntyneen vauvan imetys, oi, ja syliin nukahtava pikkukäärö ♥ 


Hyvä äiti on kotona pitkään Ei liity hyvän äidin määritelmään tämä asia. 

Tiedän, miten haluan synnyttää Olen valmistautunut synnytykseen, ja siihen liittyviin eri tilanteisiin, että mitä haluan missäkin tilanteessa, mitä temppuja tehdään jos synnytys ei etene, mitä kivunlievitystä jne. Itse synnytystilannehan näyttäytyy sitten aikanaan :)


🌺Painoni on noussut Vähän enemmän kuin viime kerralla 
🌺Nukun vuorokaudessa Sängyssäoloaikaa tulee suunnilleen seitsemän-kahdeksan tuntia, oisko siitä oikeasti unta jotain kuutisen tuntia tällä hetkellä.
🌺Arvelen, että lapseni syntyy raskausviikolla 40+2
🌺Kutsumme lasta nimellä Vauva, ja toki joskus myös tyypin tulevalla nimellä

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Meidän ihana Kaksivuotias


Kunpa sitä muistaisi aina tämän ihanan ajan!
Täynnä iloa ja valoa olevan pienen lapsen
Sen kaiken tarmokkuuden
jota päivät ovat täynnä

Jo kaksi vuotta olemme saaneet nauttia seurastasi, rakas ihana tyyppi! 


Miten tuo oma pieni pallero on jo kaksivuotias! Vaikka toisaalta tuntuu, että ollaan tunnettu hänet aina.

Kaksivuotias on kyllä selvästi mainio ikä. Omaa tahtoa, hassuja juttuja, erimielisyyksiä, omatoimisuutta, hersyvää naurua, hermojen koettelua, veikeitä hymyjä. Energiaa, ja paljon! Kaikkea pienessä paketissa ♥


Meidän kaksivuotias

..puhuu, paljon! Pitkiä lauseita, usean lauseen juttuja, tarinoita, lauluja, hokemia. Lukee vauvanukeille kirjoja. Kaikkea mahdollista! Välillä ihan taukoamattakin :D

..omaa, kuten varmaan suurin osa pikkunaperoista, ilmiömäisen muistin. Muistaa ihan ihmeellisesti irrallisia juttuja, joita olen sanonut vaikka eilen, tai viikko sitten. Muistelee ja käy puhuen läpi vanhoja tapahtumia.

..on ollut kuiva jo kohta neljä kuukautta. Ihana tauko vaippailuun, kunnes se kohta taas alkaa! 

..osaa laskea kymppiin. Tai ainakin kymppiin. Myös yksitoista ja kaksitoista sieltä tulee, mutta sen jälkeen tulevat numerot menee sekalaista järjestystä, milloin mitenkin.

..on oppinut vitkuttelun jalon taidon. Jos kerhoon mennään kävellen, niin ai että, kun on ihanaa hänen mielestään jäädä lorvimaan kotimatkalla, millon makoilla tiellä, millon muuten vaan pöljäillä silmät kiinni väärään suuntaan, milloin lähteä äitiä mukamas karkuun. Ja jäädä lorvimaan rappukäytävään. 

..on käynyt jo pitkän aikaa nukkumaan ilman suurempia nukutteluja. Varmaan jotain puolisen vuotta? Toukokuusta lähtien nukkunut myös kokonaisia öitä, uudessa taaperosängyssään, yhteisessä makuuhuoneessa. Toki välillä on jotain mahavaivoja, joiden takia saattaa herätä yön aikana.

..yksi lemppariruoista on ratsataija ja pipsulia, eli ranskalaiset ja ketsuppia. Tuo on vaan jotenkin niin hämmentävä tuo "pipsuli", kun tyyppi osaa paljon vaikeampiakin sanoja, mutta ketsuppi se vaan on pipsulia!

..lempileikit on tällä hetkellä nukkejen kanssa puuhailut. Oi ihana vauva! Laittaa ruokaa, imettää, vaihtaa vaatteita, työntää rattaissa. Aamulla saattaa painella suoraan sängystä tarkastamaan vauvat.

..Kertoo äidille, milloin olisi äidin aika pyytää anteeksi: anteessi äiti huusi! Niin, anteeksi kun huusin sinulle. Saa anteessi! 

Kertoili tuossa myös että saa synttä-i-lahjaksi vauvan, rattaat, tuolin, pöydän.. Mutta tärkein asia on kyllä synttärien odotuksessa hänelle ollut mansikkakakku. Siitä on hän kyllä päivittäin kertonut. On katsi vuotta, saa mansikkapappua!


Paljon onnea, sinä pieni ihme! ♥


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Raskausajan valokuvaus


Muutama viikko sitten oli ihania säitä vielä jäljellä, niin käytiin ottamassa miehen kanssa raskauskuvia. Viime raskaudesta ei tullut otettua semmoisia ihania kuvia, ihan tavallisia vaan. Semmoisia pönötyskuvia. En jotenkin osannut olla silloin kameran edessä mahaani ylpeästi kantaen, niin niistä tavallisista kuvistakaan ei tullut niin luontevia.

Tällä kertaa halusin korjata sen vahingon. Miehelle ohjeeksi annoin räpsiä kuvia tiuhaan tahtiin, että joukosta löytyisi edes muutama mieleinen.

Tuli kyllä tosi paljon onnistuneita kuvia, varmaan parisenkymmentä. Ja hyvä mieli. Ihania! Arjessa, johon liittyy ihan tarpeeksi mahan kokoon liittyviä kommentteja, tuhtia oloa ja vähän jo kropan väsymistäkin, ovat nämä kuvat jotenkin tosi voimaannuttavia. Saati sitten, kuinka ihana näitä on katsella jälkeenpäinkin ♥






Ihana masu, ja siellä kasvava vauva, meidän rakas, uusi, kovasti kaivattu perheenjäsen ♥

maanantai 11. syyskuuta 2017

Synttärihepenet kiinakaupasta


Tuossa joskus kesän aikana rupesin vähän aktiivisemmin pitämään silmiä auki tulevan kaksivuotiaan synttärimekkoa ajatellen. Ajatuksissa oli hörselöä ja väriä. Tuolla tyypillähän on jo jonkun verran mielipidettä vaatteistaan, ja silloin kun se on ihan mahdollista, niin mielelläni niitä mielipiteitä kuuntelen. 

Kesän aikana ei tullut vastaan sellaista hepenettä, joka meitä molempia olisi miellyttänyt. Päädyttiin siis selailemaan nettiä, kiinakauppoja. Tiukan karsinnan jälkeen tyypillä oli kaksi mekkoa, joista muutti koko ajan mielipidettään. 





Lopulta sitten kuitenkin hän sai tehtyä päätöksen, pinkkiä siis. Sitten vain jännittämään, että onko yhtään samannäköinen, kuin kuvassa, ja meneekö päälle, halvalla kun ei aina saa hyvää, ja niin poispäin..
Ja toki tuleeko ajoissa, siitäkään ei koskaan voi tietää.

Tulihan se, ja ihana on! Kaikeksi onneksi, niin ei tarvitse lähteä uudelle metsästyskierrokselle. Mikään ikuisesti kestävä mekko tuo tuskin on, vaan eiköhän tuo ole hintansa väärti kuitenkin. Kerskakulutusmekko kenties..


Minä miehelle: Mene nyt pois, sun takapuoli näkyy joka kuvassa! Mies: Onko tämä nyt muka paras paikka ottaa sitä kuvaa? Mie: No tää on ainoo paikka, jossa ei oo roinaa joka puolella.. :D


Pakettia avatessa matolle pöllähti ihana annos glitteriä mekon helmoista. No, ei kai elämässä voi olla liikaa tähtipölyä ;)