torstai 17. elokuuta 2017

Jänniä hetkiä kirppiksellä


Yksi kirppisostelun omasta mielestä jännimmistä jutuista on se, ettei koskaan tiedä, mitä löytää, ja mihin hintaan. Pari iltaa sitten elettiin kuumottavia hetkiä paikallisella fb-kirppiksellä, kun eräs äiti myi hyvin huokeasti jälkikasvunsa käyttämiä vaatteita ja kenkiä. Mukana oli ainakin parisenkymmentä äitiä, jotka naputtelivat kilpaa av:tä ja yv:tä.

Ja juu toki, itse olin myös yksi tästä joukosta. Voi sitä onnistumisen riemua, kun onnistuu jotain nappaamaan ekana :D Huvittavaa huomata itsestään, kuinka oma tyytyväisyys nopeudesta vaan kasvoi sitä mukaa, kun jono-kommentteja ilmestyi perään lähemmäs kymmenen! Että "sainpas kerrankin"! Mutta olihan se juu Cupcaken hyvässä kunnossa oleva toppahaalari vitosella ihan huippu löytö! Olin ajatellut tuota rymyhaalariksi, mutta voih, raaskineeko, kun se on niin hyvässä kunnossa!


Meillä on myös metsästetty ipanan Barbapapa-perheenjäseniä varmaan vuoden päivät, jollei pitempäänkin? En tiedä, missä vaiheessa ajatus vaihtui vimmaksi saada koko barpsuperhe kasaan. Yhdestä Barbapapastahan se tietenkin lähti. Pitkään meiltä puuttui enää vain muutama, kunnes kesällä pihakirppiksellä tuli vastaan Barbapupu, ja sitten, vihdoin, muutama päivä sitten viimeinen, Barbapinko.

Barbapinko oli ottanut vähän osumaa edellisellä leikkijällään, ja käsi retkotti reppanalla. Onneksi hinta oli halpa, ja muutamalla tikillä sen sai kuntoon. Ja oli muuten eka sininen Barbapapa, joka edes on tullut kirpparilla vastaan!



Noita aika hyvin kirppareilla liikkuu nykyään, mutta välillä hinnat on kovia, kuutta, seitsemääkin euroa pienestä tyypistä. Me ollaan ostettu pelkästään niitä yhden, kahden tai kolmen euron barbsuja.
Nyt, kun tuo vuodenpäivät kestänyt metsästys on ohi, niin mitä sitä sitten ettisi erityisesti?

Miehen mielestä "ei mitään, nyt ei tarvitse enää mitään". Eipä ;)
Onneksi ainakin tulevan talven kengät pikkutyypille on vielä hankkimatta..

lauantai 12. elokuuta 2017

Taaperon vessajutut, eli kuivaksioppiminen


Me ollaan saatu nauttia kuivasta kesästä! Eli jätettiin pikkytyypiltä vaipat pois kesän alussa, kun ikää oli melkein 1v9kk. Mikään äkkijuttuhan tuo nyt ei ollut, pottailtu kun on istumaan oppimisesta lähtien hyvin tuloksin, ja ylipäätään vessatettu tyyppiä jo pariviikkoisesta saakka.




Loppukeväästä mun äiti kyseli, että miksi me oikein pidetään tuota tyyppiä vaipoissa, kun suurimmaksi osaksi ajasta vaipat on kuivia, kun kuitenkin ihan säännöllisesti pottailtiin. Noh, jaa-a, en osannut sanoa järkevää vastausta. Kai se, että Suomen vuodenajat, kerrospukeutuminen ja haalarit mahdollisten vahinkojen sattuessa kummasti saa mukavuudenhaluiseksi..




No, kesäkuun alussa (vai oliko toukokuun loppua..) vaipat siirrettiin yö- ja autokäyttöön enää. Ihan ihmeen hyvin on kyllä mennyt! Vahinkoja sattuu suunnilleen kerran viikossa, tai kerran kahdessa viikossa. Ihan ihmeellistä! Vaikea sanoa, mikä osuus on kestovaipoilla, vessahätäviestinnällä, omalla viitseliäisyydellä, tai ihan vaan ipanan oman pään sisäisillä jutuilla, mutta aika huikeeta kyllä, että saatiin tähän väliin useamman kuukauden vaipaton rupeama! Mies keväällä suunnittelikin, että kesällä neiti oppii kuivaksi. Mie sitten vähän toppuuttelin, että ei se välttis ihan niin mee. Mutta onneksi menikin :)

 Lokakuussa sitten sama vaippojen pesu alkaa uudestaan. Aika näyttää, vaikuttaako vauvan syntymä taaperolla tähän asiaan jotenkin. Välillä kuulee, että takapakkia tulisi silloin, mutta toki toivotaan, ettei tulisi :)


perjantai 11. elokuuta 2017

Superpitkät yöt

Helou loppuraskauden unettomat yöt! Nyt jo parisen viikkoa on ollut vähäunisempaa aikaa. Illalla nukahtaminen sujuu normaaliin tapaan, mutta aamuyöstä, kahden-kolmen-neljän aikaan unta ei enää riitäkään. Kuuntelen perheen ääniä, pikkutyyppi välillä höpisee muutaman sanan unissaan, masukaveri kääntää kylkeä, mies nukkuu tasaisen syvää unta.



Väsyttäisi, mutta ei nukuta. Tätäkään en muistanut viime raskaudessa olleen, kunnes se alkoi tälläkin kierroksella. Nyt muistan. Ihan hitsin pitkältä tuntuu yöt kyllä tällä hetkellä!



Kokeiluun menee magnesium sitraattimuodossa, joka kuulemma voisi auttaa tähänkin vaivaan. Vähän epäilyttää, mutta pakko kokeilla, ei siinä ainakaan mitään menetä :)

Onneksi toi pikkutyyppi nukkuu ihan hyviä päikkäreitä, yleensä. Niin tein eilen minäkin, ja varmaan tänäänkin..

maanantai 7. elokuuta 2017

Oman päivän vietossa Synnytystapahtumassa


Toissapäivänä oli elokuinen, viileän lämmin lauantaiaamu, kun suuntasin oman päivän viettoon miehen ja pikkutyypin matkatessa mummolaan.
Junamatka, kerrankin ihan yksin, vähin tavaroin. Tuntui luksukselta jo pelkästään se, että sai lähteä ilman hirmuista tavarakuormaa, ja huolehtia vain omista tavaroista. Eväät, kirja, laturi, puhelin ja juomapullo. Ihanan kevyt kantamus!



Mun oman päivän ohjelmana oli Synnytystapahtuma Helsingissä, Aktiivinen synnytys ry:n järjestämänä. Aiheet tuttuja, simppeleitä, mutta ah, niin hyviä, kuten aina. Pieniä uusia tiedonmurujakin tarttui mukaan, ja vähintään muistutuksia jo tutuista jutuista.

Joitakin tuttuja kasvoja, ja paljon ihania vauvamahoja joka puolella. Tuli jotenkin niin hyvä fiilis olla taas, pitkästä aikaa, muiden synnytysasioista kiinnostuneiden (tai niihin hurahtaneiden ♥) keskellä. 




Vesisynnytysosio sisälsi paljon faktaa veden hyödyistä, ja myös sairaalakäytäntöjä vesisynnytyksiin liittyen. Hypnosynnytys keskittyi synnytyksessä rentoutumiseen, rentoutumattomuuteen ja sen vaikutuksiin kehossa ja synnytysprosessissa. Myös Gua Shan ja akupainannan hyötyjä tuotiin esiin, ja tehtiin guashausta pareittain. Siitä jäi niin hyvä olo kroppaan, että olis vaan voinut nukahtaa siihen paikkaan onnellisena :)
Kotisynnytys-aiheessa kuultiin kokemuksia kotisynnytyksestä, synnytyspaikan valinnasta ja vauvan virvoittelusta kotisynnytyksessä. 

Viimeisenä aiheena oli kokemuksia kätilöopiskelijavaihdosta Pennysylvaniasta amishien keskuudessa, heidän synnytyskulttuuristaan. Tosi mielenkiintoista oli kyllä kuulla erilaisista käytännöistä, etenkin, kuinka yleistä heillä on öljyjen käyttö raskaudessa, välilihan valmistelu synnytystä varten, olemattomat repeämisprosentit (myös ensareilla), nopeat synnytykset, kulttuurina erilainen suhtautuminen synnytykseen  jne. Uutta mietittävää taas! Onneksi Suomessakin synnytykseen valmistautumisesta puhutaan koko ajan enemmän.




Päivä kaikkineen oli ihana laskeutuminen omaan, tulevaan synnytykseen, synnytysajatuksiin ja syksyllä alkaviin kotikaupungin  synnytyskeskusteluiltoihin. Ja hei, voi olla, että kunnolla omaa aikaa viimeisen kerran taas hetkeen :)


perjantai 4. elokuuta 2017

Kesän lempparit

Kun kesäloma on ohi, niin kai myös kesä on ohi?

Kesäkuu oli vielä kesäelämisen harjoittelua, kun miehen loma ei vielä ollut alkanut, ja aurinkoisia päiviäkään ei nyt sinällään liikaa ollut... Heinäkuussa sitten lomailtiin ja ehdittiin nähdä ja kokea monenlaista, vaikka en nyt sanoisi, että niitä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä silloinkaan ihan hirveesti oli. Mutta nyt, elokuu, ja monta päivää on jo satanut.. Eli onko syksy jo saapunut?

Miehen töihin paluuseen ei ole pikkutyyppi vielä tottunut, vaan on mietiskellyt useita kertoja päivässä "missä isi on? miksei isi tuu? Isi töissä, isi töissä. Missä meiän auto on??".





Kesään mahtui muun muuassa

Ystävien kanssa grillailua, muutama rantapäivä

Lastenkonsertti, muutama kotieläinpiha, pari huvipuistoa ja Ähtärin eläinpuisto

Juhannusmökkeilyt, ja viisi muuta mökkireissua sen lisäksi. Eli vähän liikaa grillailua ja lettuja. Sopivasti saunomista ja liian vähän uimista..

Lapsivapaa vuorokausi, eli pikkutyypin yökyläily mummolassa ekaa kertaa yksin

Kymmenen luettua kirjaa

Paljon kesäherkkuja, autossa istumista ja kävelyä

Koko perheen pieniä pyöräretkiä kotikaupungissa

Matka Riikaan


Kesä oli tosi kiva, leppoisa, vaikka täynnä tekemistä. Ihanaa kuitenkin, että syksykin jo ehkä kohta tulee. Tykkään!


Lapsonen edelleen vaan muistelee "huvipuisto, leima kädessä!" sekä "konseetissa, hiiohoi!", että ne taisivat olla hänelle kesän lemppareimmat, tai ainakin muistettavimmat jutut. ♥