torstai 20. heinäkuuta 2017

Taaperon jutut: miksi ei?


Täällä on ilmeisesti alkanut kyselyikä! Ipanaa mietityttää monikin asia, ja niistä sitten muotoutuukin pienessä päässä hauskoja kysymyksiä.

Hassuinta ehkä se, että kysymykset eivät ole "miksi", vaan "miksi ei" -muotoisia. Ollaan koitettu neuvoa, että miksi, mutta aina se on vaan miksi ei, vaikka muut kysymyssanat kyllä toimii, kuten kuuluisikin.




Edellisellä mökkireissulla lasta ihmetytti esimerkiksi polkupyörät, jotka olivat mökillä jemmassa sisällä, ja hän kyselikin, että "miksi ei pyörä tuossa noin?" Jaksoi ihmetellä asiaa ainakin parinkymmenen kysymyksen verran, vaikka joka kerta sai myös vastauksen :D Oli ilmeisesti sen verran erikoinen tapaus.

Myös kiukaalla olevat kivet arveluttivat häntä kovin, joten  kysymys kuuluikin, että "äiti miksi ei kiviä tuossa noin?" :D

Ihmeen pitkiäkin juttuja tulee tyypin suusta nyt jo. Ja moneen virkkeeseen liittää kyllä helposti tuon "tuossa noin", "Äiti kato, E tietää, tuossa noin maumau!"


"Isi mitäs nää tekee? Naaine jumppaa, äiti jumppaa!"

Ylläolevaa patsaspuistoa edeltävänä päivänä oltiin käyty museossa, jossa kerrottiinkin tyypille, että ei saa koskea, katotaan vaan. Tätäpä sitten tuolla puistossa kuuluikin neidin suusta useasti, "ei kosketa, katotaan vaan! Ei saa koskee!" Meni ilmesisesti siis perille! :D






maanantai 17. heinäkuuta 2017

Kotona kääntymässä


Miehen neljän viikon lomasta starttasi juuri kolmas. Ollaan ahkerasti oltu reissun päällä, ja kohta taas suunnataan seuraavaa määränpäätä kohti. Kotona ollaan välillä käyty vain kääntymässä, ja pesemässä pyykkejä.

Neljä mökkiä seitsemässä päivässä oli viimeisin kiertue, josta palailimme. Ihanaa nähdä sukulaisia ja ystäviä!




Tänään kotiin ajaessa vähän väsyttikin kuumassa autossa, ja mietiskelin miehelle, että oltaisko sitten se vika kesälomaviikko kotona vaan. Mutta ei kuulemma kukaan jaksa viikkoa kesällä ihmiskennostossa viettää :D Hauskaa sinällään, kun yleensä tuo parempi puoliskoni on meistä se, joka kysyy, että tarviiko sitä koko ajan olla menossa jonnekin.
Talvella, ja syksyn tullenkin on sitten aikaa ja halua kotoilla enemmän!




Ihana nukkua tässä välissä edes se yksi yö omassa sängyssä. Omaa sänkyä sitä reissussa kaipaa kyllä eniten :)




Jäin kyllä reissusta ikävöimään etenkin ehtymätöntä mansikkamaata, josta tuli hiukan maisteltua kerran jos toisenkin ♥ Mutta onneksi on lisää kivoja juttuja luvassa! 

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Synnytykseen valmistautuminen toisella kierroksella, osa 2


Synnytykseen valmistautumisesta näin toisella kerralla kirjoitin jo yhden tekstin, jossa on vähän pohjaa valmistautumisesta edelliseen synnytykseen. Tämä teksti on jatkoa siihen :)




Rahalliset panostukset

Rahallisia panostuksia on tällä kertaa ollut jo muutamia. Rento synnytys -verkkokurssi, jonka ostin jo monta kuukautta sitten (oli avajaistarjous, hintaa silloin noin puolet normaalihinnasta). Kurssilla kerrotaan myös pintapuolisesti hypnosynnytyksestä. Tähän asti olen ollut tyytyväinen. Sisältää myös rentoutusharjoituksia, mutta en oo tehnyt niitä vielä, ylläri..

Oma rebozo-liinakin tuli somessa pyöriessä ostettua käytettynä, kun sellaista joku myi. Edellisessä synnytyksessä doulan rebozosta oli apua rentoutumisessa, ja nyt ollaan harjoiteltu joitain kertoja sillä jo raskausaikana miehen kanssa. Auttaa vaikka mihin vaivaan, ja vaikkei vaivoja olisikaan, niin on hyödyksi :)

Periaatteessa oman guasha-kammankin voisi ostaa, mutta tähän mennessä lasipurkin metallinen kansi on ajanut asian yhtä hyvin ;) Sitä tulee siis käytettyä muulloinkin hieronnan (murjomisen) apuvälineenä, kuin vain synnytyksessä.

Sitten tietysti kuismaöljyn osto lähempänä synnytystä, välilihaa varten. Ja onhan se oleellinen myös synnytyksen jälkeen, pohjaöljynä esimerkiksi puhtaalle piparminttyöljylle tai laventelille, joita miulta löytyykin ennestään. Näistä tietoa löytyy suomeksi, ytimekkäästi esimerkiksi  Äitiyden ilon sivuilta tästä.

Epsom-suola. Samaa alapääsettiä, kuin kuismaöljykin. Eli synnytyksen jälkeisiin alapesuihin, viemään turvotusta, poistamaan kipua, rentouttamaan lihaksia ja muutenkin edistämään palautumista. Ah sitä oloa viimeksi synnytyksen jälkeen, kun oli huljutellut epsomilla, ja päälle ihanaa, viilentävää piparminttua <3 Onneksi miun viisas doula osasi näistä kertoa, mulla olisi muuten mennyt ihan ohi nämä ihanat, oloa helpottavat apuvälineet!

Osteopaattikäynti ennen synnytystä. Tätä katson vielä tilanteen mukaan, sillä olen käynyt jo tämän raskauden aikana osteopaatilla kerran, hakemassa apuja selkäkipuihin ja purkamassa sen hetkiset jumit.
Edellisessä raskaudessa kävin kuukausi ennen synnytystä tsekkaamassa, että keho ja etenkin lantio on suht tasapainossa ennen synnytystä, ettei sen takia tule ikäviä yllätyksiä, vauvan virheasentoja, tai muita hidastuksia synnytykselle. Silloin oli jo mahan koko niin suuri, ja pieniä kolotuksia vaikka mitä, että mielenrauhan lisäksi myös olo oli käynnin jälkeen ihan uudestisyntynyt!

Tarkoitus on viedä myös vauva sitten vastasyntyneiden hoitoon osteopaatille, onhan se syntymä kova rytäkkä vauvallekin.
Ja toki samalla tyypillä sitten itsekin käy vielä raskauden jälkeen hoitamassa itseään, jotta mahdolliset synnytyksestä aiheutuneet jumit jne tulisi hoidettua, ja keho pääsisi palautumaan hyvin, ilman mahdollisia hidasteita.






Mitäs vielä?

Ostosten lisäksi to do -listalla on myös ainakin pari kirjaa luettavana. Tuolla hyllyssä ne olisi, mutta niihin tarttuminen on näköjään nyt se isoin homma :D

Olen hissukseen aloittanut joidenkin spinning babies -harjoitusten tekemisen.

En ole koskaan käynyt kunnallisessa synnytysvalmennuksessa, koska viimeksi muutettiin, ennen kuin sellaisia olisi mun raskausaikana Lappeenrannassa ollut, ja Tammisaaressa/Raaseporissa sitten ennen synnytystä ei ollut enää suomenkielistä valmennusta tarjolla.. En tiedä, pitäiskö kysäistä, pääsiskö nyt sairaalan järkkäämään valmennukseen, ihan jo mielenkiinnostakin.

Mahdollisen streptokokki B:n häätötoimenpiteet, varmuuden vuoksi, loppuraskaudessa. Tokihan täälläkin onneksi otetaan strepto-näyte vasta synnärillä, mutta on onneksi myös joitakin keinoja, miten voi saada kehon epäsuotuisaksi strepton kasvualustaksi :)

Myös doulan/doulien kanssa on ollut jo alustavasti puhetta synnytyksestä.




Sieltä se syksy ja synnytyshetkikin tulee, nopeammin kuin mitä luulisikaan ♥

Kuvat ovat vapaasti tulostettavat synnytysaffirmaatiokortit sivulta http://www.trustbreathebirth.com.au/blogdetail/FREE_Printable_Birth_Affirmations

torstai 13. heinäkuuta 2017

Kesän kirjoja


Mulla on ollut tämä alkuvuosi vähän heikkoa lukemisen saralla, tai ainakin miun pariin edelliseen vuoteen verrattuna. Nyt kesällä olen vähän ottanut lukua kiinni, ja tämän vuoden 14 kirjan saldosta kesän aikana luettuja on seitsemän!

Vaikka paljon kesällä ollaankin menossa ja kaikkea puuhaillaan, niin kirjat kulkevat mukana :) Aina jostain löytyy pieni hetki aikaa rauhoittua nautiskelemaan kirjasta. Ja etenkin nyt miehen loman aikana, kun paikalla on aina kaksi aikuista.




Kuvan kirjoista luettuna jo Lempi, Elävien kirja ja Sodassa ja rakkaudessa, joista kaikista tykkäsin. Pitkä maa on myös aloitettuna, mutta en oikein osaa sanoa, että onko ollenkaan miun lukumakuun.. 

Tulevaan reissuun mukaan lähtee Poldark ja Matkalla kotiin. Aah, ihania lukuhetkiä tiedossa siis! 

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Tyhjä koti, also known as lapsivapaa


Meillä oli miehen kanssa vuorokauden mittainen lapsivapaa, kun tyyppi jäi ensimmäistä kertaa mummolaan yöksi ilman minua tai miestä.

Ehkä se on vaan se, että se oli eka kerta, ja tyyppi on kuitenkin niin pieni nappula vielä, mutta oli jotenkin tosi raskas prosessi oman mielen kanssa tehtävä, että sai lapsen jätettyä yökylään! Vaikka eihän siinä yökyläilyssä oikeasti mitään ongelmaa ollut, enkä kyllä niin ajatellutkaan.


Missä meinaat nukkua ensi yönä? -"Ukon kainalossa" ♥


Se on vaan se äidin oma luopumisen tuska. Sen takia tämä "vapaa" tuntuikin aluksi enemmän raskaalta, kuin miltään muulta. Tyhjältä kodilta, hiljaiselta. Mutta vain aluksi. Kyllä me otettiin myös ajasta ilo irti: leffaan, ähkyt hotelliaamiaisella, ekstrapäikkärit, kotiseutumatkailua (nähtiin mm. the huutokauppakeisari ihan meidän kotikulmilla). Ja toki myös pyykinpesua, asiaan kuuluen.
Ja aina joka välissä mietittiin meidän pikkumurua, heh.


Ipanallehan se oli pelkästään kiva juttu, kun pääsi yökyläilemään. Mie en mitenkään ajattele, että tuon ikäisen tarvitsisi kyetä ns. itsenäisiin juttuihin, tai jäädä yökylään, jos ei hän itse siihen ole vielä valmis, kun ei kerta pakko ole. Mutta lapsi kyllä oli valmis, äidillä vain oli ongelmia :D




Ja olipahan tyttö nauttinut kyläilystä, tietenkin! Vaikka illalla kyllä tavallista enemmän syliä kaipasikin, pieni.
Puolentoista kuukauden päästä on seuraava yökyläily jo sovittuna, kun me miehen kanssa matkataan useamman tunnin päähän häävieraiksi. Eiköhän se kyläily suju silloin miunkin pääkopan kanssa jo vähän keveämmin!




Ja onneksi on isovanhempia, ja jotka vieläpä kyselee, että millon saisivat taas olla tuon meidän murusen kanssa ♥


sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Taaperoimetys, kuinkas sitten kävikään?


No, lyhyesti: se loppui. Pari kuukautta sitten mietin, että missä kohtaa loppu tulee, kun imetyksen loppumista alkoi olla jo ilmassa, osittain raskauden vähentämän maidon herumisen vuoksi.
Ei siitä sen jälkeen kovin montaa viikkoa enää kestänyt, kun taaperon kiinnostus asialle pieneni huomattavasti. Ei läheskään joka päivä enää muistanut koko asiaa edes!

Tosi ihana, pehmeä lopetus. Semmoinen, mihin oma mielikin ehti mukaan. Nyt tuntuu jo, että olisi ollut kauankin imettämättä, vaikka ei siitä niin kauaa vielä ole. Meidän imetystaipale tämän tyypin kanssa kesti siis melkein vuoden ja yhdeksän kuukautta.


Vuosi sitten lentokoneessa, imetyshetkeen nukahtanut ♥


Hassuinta oli kyllä se, että pienen ajan sisään taapero unohti imuotteen kokonaan. Harvakseltaan kun kävi kokeilemassa, niin oli yhtäkkiä vaan unohtanut, että miten sitä maitoa saa tulemaan. Oli vaan huuli pyöreänä, suu auki, ja oletti maidon vaan virtaavan suuhun. Voi pientä! Toki tiesinkin, että niin voisi käydä, mutta se kävi yllättävän nopeasti.

Taaperon puheissa silti välillä kuulee "tissimaitoa, nam nam", ja onnellinen hymy päälle ♥  Hauskaa, että tyyppi muistelee ja fiilistelee asiaa.




Nyt vaan harmittaa, että niitä vauva-ajan imetyskuvia ei juurikaan tullut otettua! Imetyskuvia on ollut tosi kiva katsella nyt, kun imetys on hetken aikaa kaukainen asia. Täytyy ottaa kuvia pienen vauvan imetyshetkistä sitten syksyllä!


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kun lapseni huvipuistoon nukahti


Täällä alkoi miehellä loma, ja me pakattiin lauantaina auto täyteen, ja lähdettiin reissuun. Koti-Lahti-Tampere-Tuuri-Ähtäri-Jyväskylä-koti oli reissun etapit. Tulipahan ajeltua! Kotimatkan viimeisellä parillakymmenellä kilometrillä kuului takapenkiltä aika tiuhaan "pois täältä autosta!".

Mutta huvipuisto! Taaperon ensimmäinen, tai ensimmäiset huvipuistokäynnit oli tällä reissulla, Särkänniemessä ja Tivolissa Tuurissa. Molemmissa laitteet oli ilmaisia noin pienelle, hyviä nollabudjetin kohteita siis.



Särkänniemeen mennessä ajattelin, että ei tuo pieni varmaan uskalla laitteisiin mennä, mutta mitä vielä! Hihkui possujunaa ja leppäkerttua, ja pienen ajan sisään ehti käydä laitteissa monta, monta kertaa, ennen puiston sulkeutumista. "Lisää, lisää!" ♥

Ja oli kyllä niin tohkeissaan asiasta vielä seuraavanakin päivänä!




Tuurissa ollessa sattui sadepäivä, vaan onneksi sadevaatteet oli matkassa mukana, niin eipä haitannut pientä huvittelijaa :) Siellä käteen sai tärkeän leiman, heh :) 

Vaan taisi olla pieni huvipuistoilija vähän reissussa jo rähjääntynyt, sillä uni tuli tosiaankin kesken autokyydin, laitteessa ollessa! Tuolla puistossa tuntuivat laitekyydin pituudet olevan melko pitkiä, mutta ei nyt niin pitkiä sentään :D Raukalla oikein pää retkahti taaksepäin, kun uni tuli kesken kaiken.




Kyllä meitä miehen kanssa nauratti, ja naurattaa kyllä vieläkin :D Aikoinaan itsekin kolme kesää olen huvipuistolaitteita pyörittänyt, mutta tällaista en ollut kyllä vielä nähnyt! 




maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kaipuu pois betonin keskeltä


Juhannus oli ja meni. Mökin rauhassa, sukulaisten ja itikoiden ympäröiminä. Mukavaa, leppoista oleilua. Kotiin viemisinä tuli taaperon itikansyömä naama, yöllä kun pääsivät hyökkäämään poloisen kimppuun, verenimijät.



Kotona taas. Samat fiilikset jatkuvat, mitkä heti vähänkään kesäpäivien oloiset päivät toivat mukanaan: mihinkäs voisi seuraavaksi lähteä täältä betonilähiöstä? Tai no oikeastaan jo ihan viikonloputkin ylipäätänsä saavat tuon saman ajatuksen kumpuamaan päähän, johonkin pois tästä ihmiskennostosta olisi päästävä.



Jos vaan pääsisi maalle, asumaan ja olemaan. Tai edes maan tasalle asumaan, olisi oma piha. Sekin olisi jo hurjan ihanaa! Ja elämää helpottaisi, kun samaan ikkunaan taas ilmestynyt linnun tuotos olisi helposti pestävissä pois kävelemällä ikkunan toiselle puolelle. Nyt tuo kaunis valkoinen ruikku on sulostuttanut elämää jo viikon ajan (koska onhan se ikkunan avaaminen niin kauhean työläs projekti ;) ).




Tällä hetkellä vaan meidän tilanne on, että ei kannata muuttaa, kun elämästä ei tiedä vuoden päähän, että missä sitä silloin ollaan. Täytynee vaan pestä pois linnunkakka, ja hankkia sisarusrattaat, joita jaksaa kantaa kerrostalon portaissa. Ja onneksi kaikki kivat harrastukset taas jatkuu syksyllä!




lauantai 17. kesäkuuta 2017

Synnytykseen valmistautuminen toisella kierroksella, osa 1


Aika, ja raskausviikot tuntuu hujahtavan tosi kovaa vauhtia tällä kertaa. Ollaan reippaasti yli puolen välin, lokakuu häämöttää pikkuhiljaa, vaikka onneksi tässä on ihana ja lämmin kesä välissä!
Ihanaa, mutta samalla vähän iik, koska tuntuu, etten ole samalla lailla konkreettisesti valmistautunut synnytykseen, kun esikoista odottaessa. Oon lorvinut vaan? Vaikka sitten taas mielen tasolla mulla kyllä on synnytysajatukset enemmän pinnalla, kuin edellisessä raskaudessa.


Mutta niin, miksi valmistautua?

Lyhyesti: no siksi, että synnytyksessä (jos puhutaan normaalista fysiologisesta synnytyksestä) on tietyt asiat, joihin voi vaikuttaa. Ei kaikkeen, mutta tiettyihin, yllättävän moneenkin.
Ja toki myös se, että tieto on aina tietoa, ja jos kaikki ei menekään putkeen, niin valmistautuminen, kerätty tieto ja sen sisäistäminen auttaa asian käsittelyssä. Ettei mitään valtavaa pettymystä  pääsisi syntymään, kun ymmärtää, miksi asiat menivät niin kuin menivät.


Onneksi miulla pohjana toimii kuitenkin myös se edelliseen synnytykseen valmistautuminen. Aktiivisesta synnytyksestä kiinnostuin jo joskus seitsemän vuotta sitten, ja siitä asti on päässä pyöritelty kaikenlaista; normaalista fysiologisesta synnytyksestä eri kivunlievitysmenetelmiin (lääkkeet ja niiden vaikutukset synnytyksen kulussa, sekä lääkkeettömät kivunlievitykset), välilihan öljyämiseen, swabbaukseen, douliin, spinning babiesiin, synnytysasentoihin ja niiden vaikutuksiin, ja raskausajan suotuisiin oleiluasentoihin. Lisäksi varmasti monta, monta muutakin juttua, jotka eivät nyt tällä hetkellä ole mielessä päällimmäisinä.

Esikoisen synnytykseen koen valmistautuneeni "ihan hyvin", mutta on paljon asioita, mistä haluaisin lukea/oppia/kerrata tämänkin raskauden aikana. Mutta näköjään täytyy oikeasti päättää niin tekevänsä, ettei jää vain aikeeksi ajan juostessa ohitse!
Toki myös kuukausittaiset synnytyskeskusteluillat on osaltaan pitäneet miut mukana synnytysajatuksissa, sekä aktiivisen synnytyksen ylläpitämä facebook-ryhmä.




Henkinen valmistautuminen


Oikeastihan tärkeintä on henkinen valmistautuminen. Ymmärrys, ja sen kautta saavutettava rentous ja luottaminen tapahtumaan. Musta tuntuu, että oikein imen itseeni tietoa naisen kehon ihmeellisyydestä, esimerkiksi autonomisen hermoston toiminnasta synnytykseen liittyen. Siksi, että sen sisäistäisi kunnolla, ja antaisi sen toimia. Kaikki se, pelko tai rentous, kaikki tuntemukset vaikuttavat kehon toimintaan, kohtulihakseen, veren- ja hapenkiertoon, sulkijalihaksiin.. Siis kaikkeen! Se on jotenkin niin vau-juttu!

Jos pelkää ja sen kautta tahtomattaan jännittää vääriä lihaksia kehossa, niin joo, ei oikein edistä synnytystä. Sulkijalihakset tekee hommansa, ettei lapsi syntyisi, jos äiti kokee tilanteen turvattomaksi. Kyllähän mie tiesin sen jo viime kerralla, mutta nyt, tällä kertaa uskoisin asian olevan enemmän sisäistetympi!




Viime kerralla skippasin rentoutusharjoitukset ja hypnosynnytykseen (syvärentoutus) tutustumisen, koska ne tuntui jotenkin kaukaisilta, ja ehkä oudoiltakin asioilta. Äänenkäytöstä, eli ns. synnytyslaulusta otin selvää vain vähän, enkä ehkä ihan saanut sitä omaksi jutuksi vielä silloin. Eli joo, en ottanut ihan kaikkia juttuja todesta, tai ymmärtänyt ihan kunnolla niiden merkitystä. Perus ensari siis.

Nyt ne ovat miulla tällä kertaa perehtymislistalla, kun ymmärryskin asiaan on kasvanut. Ja ehkä voisi myös suunnitella itselle tällä kertaa synnytysmusiikit mukaan :) Toki täytyy tehdä muutama erilainen lista, ei voi tietää mikä iskee kipinää siinä kohdassa :) Mutta tää on ehkä tämmönen bonus-juttu, jonka teen jos jaksan.






Tämän tekstin jälkeen alan oikestaan taas innostumaan vielä enemmän tulevasta! Koska tämäkin on jo niin pitkä sepustus, niin synnytykseen liittyvät ostokset, ja muut to do -asiat tulevat vielä omana tekstinään :)


Kuvat ovat vapaasti tulostettavat synnytysaffirmaatiokortit sivulta http://www.trustbreathebirth.com.au/blogdetail/FREE_Printable_Birth_Affirmations








perjantai 16. kesäkuuta 2017

Lettuperjantai

Ihana, aurinkoinen perjantaiaamu! Sain rauhassa heräillä ja nousta ennen pikkutyyppiä, ja sieltä se taaperokin sitten heräili, itselleen höpöttäen hyvällä tuulella ♥
Lettuja kuulemma halusi aamupalaksi, joten lettuja sitten paistettiin.

Meillä jonkun verran rajataan noin pienen sokerihuurua, mutta kohtuudella, silloin tällöin saa :) Kyllähän herkuttelukin kuuluu elämään, oleellisesti.
Välillä tuntuu, että joidenkin on vaikea ymmärtää, että kun lapsi, pieni taapero saa kuitenkin sokerijuttuja, niin miksi me kuitenkin rajataan sitä sokerin olomuotoa (ja tottakai määrää..)?
Meille se kun on oleellinen asia, että onko se sokeri limsassa, karkeissa jne vai juurikin kotona tehdyssä pullassa tai letussa hilloineen, kuten tänään, tai rusinoissa, hedelmissä.. Ja toki lisäaineet ylipäätänsä ovat vielä asia erikseen.



Jotenkin tuntuu hassulta, kun sokerikeskustelut helposti kääntyy sellaisiksi, että sokeria rajoittavia kutsutaan sokerinatseiksi, vaikka kyse on rajoittamisesta, ei kiellosta. Kyllähän vanhemmuuteen kuuluu monenlaisten rajojen asettamista, mutta ei niitäkään rajoja kutsuta natseiluksi, vai?

Kaverin alakouluikäiset lapset olivat vähän järkyttyneet, kun tuli puheeksi, että miehen kanssa jätskiä kaupasta hakiessa meidän taapero sai herkukseen riisipiirakan :D Ja oli vielä ihan onnellinen siitä piirakastaan! Miusta tuo on jotenkin tosi hauska juttu, kun tottakai se jo isompia lapsia ihmetyttää, että miksi toinen sai "vain" piirakan :D Mutta pointti meillä se, että kaikki sai jotain mistä tykkäsivät, ei noin pienten tarvitse vielä saada aina samaa, kuin vanhemmat :) Toki ehkä vanhemmillekin olis ollut parempi se piirakka ;)


Miten muilla on asiat ratkaistu? :)

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Vauvanvaateinventaario


Päiväuniaikaan mulla oli tänään pieni inventaario meneillään, vauvanvaatteet kokoa 50-80. Huh miten paljon niitä onkaan esikoisen jäljiltä! Oli kyllä huomattavasti helpompi urakka, kun pikkuapuri ei ollut mukana auttamassa ;)




Koottain lajiteltuina määrä ei enää tuntunutkaan niin suurelta. Jonkun verran olen jo aikaisemmin laittanut eteenpäin, ei niin lemppareita ja sellaisia joita ei tullut käytettyä esikoisella. Tässä karsinnassa lähti yhteensä enää kymmenisen vaatetta eteenpäin.

Suunnaksi niille koittaa jossain vaiheessa Bulgaria, saavat mennä siihen Pienimmän parhaaksi -keräykseen ilahduttamaan seuraavia käyttäjiä. 



Koot 50-56 pakkasin erikseen, jotta ne on sitten helpompi vielä pestä lähempänä lokakuuta, ja laittaa valmiiksi kaappiin. Vaikka kaikkihan ne puhtaita ovat, mutta joihinkin oli nyt ajan saatossa ilmestynyt vanhat, pestyt maitotahrat esiin.

Mutta. kyllä kannatti lajitella, nyt olen paremmin kartalla, että mitä sieltä kirpputorilta vielä saa kantaa kotiin, ja mitä ei :D

Laskeskelin myös, että koko kasassa taisi olla kolme uutena, alesta ostettua vaatetta, (muutaman uutena saadun lahjavaatteen lisäksi), ja kaikki muut onkin sitten kirpparilta haalittua ♥


torstai 8. kesäkuuta 2017

Raskauskuulumisia 2

Kela-neuvola on täällä takanapäin jo, ja hakemuksetkin äitiysavustuksesta ja -rahoista laitettu eteenpäin. Hassua, miten nopeasti aika menee! Päädyttiin ottamaan avustus rahana, niin kuin ajattelinkin, menee sisarusrattaiden ostoon se raha :)

Neuvolaan mennessä taapero ilmoitti tomerasti terkkarille, että "äiti, vauva!". On siis selvästi muistissa, mihin kyseinen paikka liittyy. Symppis :)

Maha kasvaa niin että kohisee, tai niin ainakin miusta tuntuu. Otettiin eka sf-mitta nyt, keskikäyrillä mennään. Tässä kohtaa maha alkaa olemaan sellainen ihanan kokoinen, ei vielä "liian" suuri, mitä varmasti jo elokuusta eteenpäin voi olla..


Oma olo on mitä parhain ja energisin, ainakin enimmäkseen. Ja silloin, kun saan nukuttua. Taaperohan nukkuu jo hienosti öitänsä, meidän sängyn vieressä omassa sängyssään, mutta miulle on itselle tullu nyt tyypilliset raskaus-yöunet, heräilen aamuyöstä, ja silloin on vaikea saada unta uudestaan.

Hemoglobiinihan miulla on matalalla, mutta nyt oli kuitenkin noussut jo sadasta sataanneljään, heh. Matalahan se miulla on luonnostaankin, mutta ei ollut terkkarikaan huolissaan, kun kuitenkin oli noussut nyt. Rautalisää en kyllä kehoituksista huolimatta ole nappaillut, mutta nokkosta ruoassa ja smoothieissa harvakseltaan kyllä.

Että juu, on se kasvanut! Vasen kuva on joskus huhtikuulta. Mua aina naurattaa nää kuvat, kun kaveri, jolle mammahousut  mahatuubeineen ei oo niin tutut, kysyi, että miks oon vetänyt alkkarit noin ylös :D :D 

Sydänääniä kuunnellessa vauva taas väisteli ja potkiskeli kuunteluanturia kovasti. Tiedossahan se on, ettei ne yleensä ole vauvojen lempijuttuja, ultraääni- ja sydänäänivehkeet, mutta tää meidän tyyppi kyllä selvästikään ei tykkää ollenkaan, kun häntä suvaitaan häiritä! :D

Istukkahan miulla on edelleen etuseinämässä, mutta riittävän ylhäällä onneksi. Vaimentaa potkuja jonkun verran, mutta edelleen sanoisin, että rauhallisempi tyyppi, kuin isosiskonsa :)

Seuraava neuvola on omasta tahdostani vasta elokuussa, jos ei mitään kummempaa tule eteen. Nyt on jotenkin niin hyvä olo kaikin puolin, että välillä sitä unohtaa olevansa raskaana, jos ei just satu kattomaan peiliin, tai mahassa ole jumpat menossa.

Elokuussa elelläänkin jo mukavasti loppuraskautta :) Vaikka siihen on se kaksi kuukautta vielä, niin eiköhän tuo aika mene vähintään yhtä nopeasti, kuin tähänkin asti!


keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Taaperon automatkailu

Taaperon pieneen ikään on mahtunut monen monta pitempää automatkaa. Ensimmäiset pitemmät matkat taisi olla joskus kolmeviikkoisena, kun matkaa toiseen mummolaan oli yli kolmesataa kilometriä. Sitä väliä tulikin ajettu monen monet kerrat, ennen muuttoa takaisin Lappeenrantaan.

Nyt puolestaan mummila on kaukana, ja ipanan serkutkin. Autossa menee useampi tunti kerralla.



Pikkuvauva-aikana se matkailu olikin vähän taiteen lajinsa. Paljon pysähtymisiä, ihan vaan hetkeksi, jotta tyypin sai taas rauhoittumaan. Ei ollut mikään hilpein matkakumppani silloin, vaikkei se siis mahdotonta tai tosi vaikeaa ole ollutkaan. Ei vaan niin sujuvaa.

Saatiin vauva onneksi sitten leimautumaan tiettyyn musiikkiin, joka päälle laittaessa volyymi hiljeni huomattavasti, ja matkanteko helpottui kaikilta. Kyseinen levy toimii muuten vielä taaperoiässäkin! Onneksi tosin muukin kelpaa, vähän kävis itseä tylsistyttämään..




Nykyään tuo matkaaminen on jotenkin ihanan paljon helpompaa!
Tyyppi pakkaa itselleen vähän lukemista, Barbamaman (joka kulkee kaikkialle, paitsi sänkyyn se ei pääse, koska on likainen ulkomaailman reissuistaan jatkuvasti :D ), pari cd-levyä, aurinkolasit, kalapuikkoja, smoothieta ja pikkupiirakoita.

Ja niin me matkataan. Puheenpulputus kuuluu takapenkiltä aina, kun suussa ei ole ruokaa, tai keskittyminen musiikkiin herpaantuu.

Edelleen täytyy kyllä todeta, että on se vaan niin hauska tyyppi! ♥


perjantai 2. kesäkuuta 2017

Rakenneultra


Käytiin rakenneultrassa moikkaamassa vauvaa. Siellä se  meidän tyyppi oleili, väisteli ja peitteli kasvojaan käsillä. Ja heristi etusormea meille! Esikoinen puolestaan rakenneultrassa vilkutteli ja keikisteli :)


Kaikki näytti olevan vauvalla hyvin ♥ Tyttöä meille varovaisesti veikattiin, vaikka kovin oli salaperäinen vauva kaikenkaikkiaan :)

Ihanien uutisten jälkeen onkin hyvä lähteä viikonlopun viettoon!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kevätpäiviä

Nyt, kun on kesäkuun eka päivä, niin kai se kevät on nyt sitten takana päin? Meni kyllä tosi nopeasti. Viime vuonna oli ihan varmasti paljon pitempi kevät! Aika paljon ollaan oltu reissuilla ja retkillä, tuntuu, että ollaan käyty kotona vain kääntymässä.





Toivottavasti sama meno jatkuu nyt, kun tämä kesä virallisesti alkoi! Kerhot ja avoimet päiväkodit jäi tauolle, joten arki täytyy täyttää muulla tekemisellä. Onneksi kohtahan on jo juhannus, ja sitten heinäkuussa miehen lomakin :)





Paljon on suunnitelmia vielä auki kesän suhteen. Tykkään! Ihanaa, kun on kaikkea kivaa menoa. Syksyä kohti sitä sitten kuitenkin elämä taas rauhottuu, tai viimestään vauvan synnyttyä :)




tiistai 30. toukokuuta 2017

Jäätävä Tallinna

Me käytiin viikonloppuna minireissulla Tallinnassa. Kotona olo tylsistytti, eikä keksitty mitään muuta järkevän mielekästä puuhaa, niin suunnattiin laivalle yöksi, päiväksi Tallinnaan.




Onnistuttiin saamaan ihan tosi (sairaan) kylmä sää Tallinna-päivälle! Mukava siellä oli silti lampsia ja ihmetellä, vaikka ei me kyllä juuri mitään erityistä siellä tehtykään. Seuraavaksi kerraksi tosin voisi ennalta sopia jotain tekemistä, niin ei tarvitsisi sumplia erimielisyyksiä paikan päällä.. ;)




Oikeastaan voisi sanoa, että me käytiin vaan syömässä Tallinnassa :D Aamupalabuffettiin mentiin hotelliin maissa, myöhemmin lounaalle, ja sitten vielä kahvilaan ahtamaan lisää. Eli onnistunut reissu siis!




Illalla vähän väsytti. Taisi olla eka kerta laivalla, kun en astunut jalallani tax-freehen. Ei jaksanut. Onneksi laivalla oli viihdykettä ja ihmeteltävää pikkutirpalle, sain vaivata istumalihaksiani koko paluumatkan.



"Iso kissa, haliii", sai kuitenkin vain ujon silityksen. Niin vähän ennalta arvelinkin :)


maanantai 22. toukokuuta 2017

Kesähaaveet


Täälläkin, kuten varmaan kaikkialla, odotetaan kesää kuin kuuta nousevaa. Nyt onkin ollut jo monta lämmintä päivää jo! Jospa niitä olisi kesällä luvassa vielä monen monta lisääkin?


Haaveissa ja suunnitelmissa kesälle on ainakin..


Käydä jollain pienellä reissulla miehen lomalla, ehkä Baltian maissa?

Uida lämpimässä järvivedesssä

Vierailla kotieläinpihalla, eläinpuistossa, lasten konsertissa, tai no oikeastaan kaikki tuolle pikkutirpalle sopiva kiva juttu kiinnostaa!




Käydä risteilyllä. Kauhee hinku lähteä ihan vaan Tukholmaan! Tai sitten Viipuriin, sinnekin pääsisi täältä kätevästi, enkä ole tuolla itänaapurissa koskaan käynyt, vaikka näin lähellä asutaan.

Nähdä perhettä, sukua ja ystäviä ♥ Uudet tuttavuudetkaan ei olisi pahitteeksi!

Mökkeillä! Paljon, jookos, oi kesä! Mökkeilyt onneksi sisältää pakosti tuon ylemmän, kun omaa mökkiä ei ole.



Syödä marjoja suoraan marjapensaista. Eli vaatii reissun anoppilaan, tai tädin luo!

Käydä mustikassa. Niin ja toki saada saalistakin. Tuo mustikan kulutus on ihan räjähtänyt käsiin kyllä, kun Tirpan käsitys puurosta on se, että mustikoita täytyy olla enemmän, kuin puuroa, tai muuten mustikat nypitään pienin sormin puurosta suoraan suuhun ;)



Retkeillä ulkona

Pyöräillä, paljon!

Lukea kirjoja ulkona, kun Tirppa nukkuu rattaissa. Todellisuudessa siis makoilla viltillä epämukavasti, yrittäen mahan kanssa löytää hyvää asentoa kovalta maalta :D Eli toisin sanoen ainakin makoilla parvekkeella mun uudessa korituolissa päiväuniaikaan..



Millaisia kesäsuunnitelmia ja -haaveita muilla on?


lauantai 20. toukokuuta 2017

Nimipohdintaa


Jes, nyt meillä on alustavasti nimi vauvalle mietittynä, oli hän sitten tyttö tai poika! Tää tuntuu jotenkin huimalta edistykseltä, kun tosiaan rakenneultraankin on melkein pari viikkoa vielä.

Etenkin pojan nimi on teettänyt kyllä paljon päänvaivaa. Poikien nimiä pyöriteltiin jo esikoisen raskausaikana, ennen rakenneultraa, eikä silloin tullut yhtään järkevää nimeä, josta oltaisiin oltu samaa mieltä miehen kanssa. Eikä niitä "ehkä"-vaihtoehtojakaan kyllä montaakaan ollut! Ja oikeastaan niitä nimiä on kyllä mietitty sen jälkeenkin koko ajan, tulevaisuutta ajatellen, mutta ei oikein ole löytynyt sopivia.




Ja jottei nimiasia tosiaan kävisi liian helpoksi, niin sen päälle, ettei ylipäätänsä olla löydetty itselle sopivia poikien nimiä. niin asiaan voi liittyä sekin, että ajateltiin kaikkien lasten nimien alkavan samalla kirjaimella. Ihanan kliseistä, eikös :)


Tytön nimi taas oli varma melkein alusta asti esikoista odottaessa. Ja siltähän se pikkutyyppi sitten synnyttyään ihan näyttikin meidän mielestä. Tälläkin kertaa tytölle nimi on ollut valmiina jo ennen raskautumista, joten helppo homma sinällään. Ja juu, mullahan ois kyllä nimet valmiina jo ainakin seuraavalle kolmelle tytölle ;)


Mutta nyt tosiaan saatiin sekä etunimi, että siihen sopiva toinenkin nimi ihan yhdeltä istumalta tuossa yhtenä ihan tavallisena iltana ruokapöydän ääressä. Tuolta pikku Tirpalta vauvan nimeä kysyessä saa tuulesta riippuen vastaukseksi muun muuassa Miia, Paavo ja Emmi. Isi ja äiti vaan ei taida tällä kertaa valita näistä mitään, mutta onpahan mielipide kysytty :D

Mitäs seuraavaksi? Vielä tässä olisi sit enää se puolet raskaudesta odoteltavana!