lauantai 19. toukokuuta 2018

Raskauden jäljet - synnytyksestä 7kk


Synnytyksestä ja raskaudesta on aikaa nyt jo seitsemän kuukautta. Mun lempijuttuja on kaikenmoinen havainnointi ja pähkäily, ja nyt listailinkin asioita, jotka raskaudesta jollain tapaa vielä muistuttaa.

Kiva miettiä sitten joskus, kun kaikki nämä raskauden tuomat kehomuutokset ovat kaukana takana päin, että oli vaan se niin jännää aikaa! Osaltaan mietin näitä myös siksi, koska joskus nuoruusvuosilta (hahaa mitä ne on!) itselleni on jäänyt tiukasti mieleen joidenkin ajatus siitä, että raskaus ja synnytys pilaisi naisen kropan ja muutenkin ulkonäön. Kun siis eihän se suinkaan onneksi niin mene :) Keskimäärin varmaan monella on raskausaikana ja vähän sen jälkeenkin pientä vaivaa ja kiloja, mutta harvemmin mitään isompaa tai lopullista.




Raskauden jälkimaininkeja ovat tällä hetkellä:



No ne hiushaituvat! Synnytyksestä x verran aikaa niin karvat alkavat usein tippumaan päästä. Liittyvät hormonimuutoksiin. Itse taisin huomata nämä pienet vauvahiukset otsalla ja ohimoilla joskus viiden kuukauden paikkeilla.

Erkauma. Mulla on edelleen vähän erkaumaa, navan kohdalta vatsalihasten väliin saa upotettua semmoiset 1,5 sormea. Ylempää ja alempaa se onkin jo ihan ok, ja toivon kyllä että tuo loppukin kuroutuisi siitä. Usein sanotaan että se erkauman spontaanein aika palautua on kuusi kuukautta synnytyksestä, joten tartteis kohta varmaan edistää asiaa enemmän.

Heikot vatsalihakset. Erkauman takia mitään vatsalihashommeleita en ole voinut vielä tehdä, ja sen kyllä huomaa :D Edelleenkin parhain tapa nousta selinmakuulta on kyljen kautta.

Pigmenttiläiskät. Molempien raskauden aikana mulla on tullut pigmenttiläiskät silmien alapuolelle ja ylähuulen ylle. Ihan tosi huvittavan näkösiä ovat olleet. Ei oo ihan yks eikä kaks kertaa kun multa kysyttiin, että mitä mulla on ylähuulessa, tai että onko mulla joku meikkivoideraja silmänympärysalueella. Mutta ehei, ne oli vaan ne mun raskauskaverit, pigmenttiläiskät! Ne lähtivät onneksi parin viikon sisään synnytyksen jälkeen, mutta vikassa raskaudessa tuli kynnenpään kokoinen pigmenttiläiskä myös rintojen alapuolelle, ja se mua koristaa vieläkin. Ihan hassua, ettei se lähtenyt minnekään, vaikka nuo kasvoista hävisivät! Vaalentunut se kyllä on.

Kilot. Tällä hetkellä mukana roikkuu vielä viisi-kuusi kiloa. Ja olenkin pitänyt nyt useamman viikon taukoa kiloprojektissa, koska ei mulla mikään hätä tässä enää ole, kun hyvä olo on kuitenkin jo saavutettu.

Mahanahka. Kahteen kertaan äärimmilleen ja sen yli venytetty vatsanahka sai koristeekseen raitoja jo ekasta raskaudesta, toinen mentiin niillä samoilla jäljillä, uusia ei enää tullut. Nyt kun on saanut painoa pudotettua, niin on semmoinen olo, että ah mun maha ei roiku enää polvissa! Vaikka edelleen kyllä jos syö vähän miten sattuu ja on turvotusta, niin kahdesti venynyt nahka sallii kyllä ihan kivan turvotuksen :D

Lempeys. Lasken tämän myös raskauden jälkimaininkeihin. Palautumisen ollessa alkutekijöissään sitä lempeyttä ei vielä löytynyt. Nyt jonkinlainen lempeys ja kehorakkaus on saavutettu. Mun kroppa on hyvä, toimiva ja soma, ja kelpaa mulle. ♥

Siinä ne. Eli ei mitään suurempaa! On kyllä ihanan onnekasta, ettei mulla ole mitään vaivoja tai kolotuksia missään osasissani. Edellisellä kierroksella mulla oli kovat alaselkäkivut erkauman (juoksun) takia, mutta silloinkaan ei muuta onneksi ollut.


Ei voi kyllä todeta muuta, kuin että on se naisen keho oikeasti niin ihmeellinen! 






Meidän touhuja ja toilailuja voi seurata myös instagramin puolella!

torstai 17. toukokuuta 2018

Tapaus Frozen ja muut lastenvaatteiden hahmot



Ihanat lastenhahmot


Oltiinpa tuossa jokunen päivä sitten kirppiksellä lasten kanssa. Meillä on isompi lapsi tullut siihen ikään, jolloin kaupasta bongaillaan paljon kaikkea ihanaa, joita sitten niiiin mielellään oltaisiin viemässä kassan kautta kotiin. Samaan aikaan meillä eletään myös Frozenin, Pepin, yms lastenhahmojen kulta-aikaa. 

Itse jo kauempaa huomasin eräässä pöydässä myynnissä olevat Frozen-leggarit. Ei mun lempparit, mutta tytön kyllä. Argh! Pöydän kylteissä luki isolla, että juuri sitä meidän tytön kokoa olisi saatavilla vaatteissa. Voih. Ajattelin kuitenkin, että annan tilanteen edetä painollaan, enkä tehnyt päätöksiä suuntaan tai toiseen.


Äiti päättää


Kyllä, meillä äiti päättää aika paljon siitä, mitä vaatteita lapsille kotiin ostellaan, mutta enenevässä määrin myös kaksivuotiaalla on mielipiteitä siitä, mitä niistä vaatteista päälle laitetaan. Kinuamalla tai ruikuttamalla meille ei kaupasta kotiuteta mitään, mutta perusteltu mielipide taas on asia erikseen.

Frozen- ja muut fanitusvaatteet eivät ole omaa silmääni eniten hiveleviä vaatteita. Hahmovaatteetkin voivat olla kivoja, meiltä löytyy muutama tarkoin valittu Minni-tunika ja Peppi-paita, mutta ei, Frozen-vaatteista en ole vielä nähnyt sellaista, jonka itse olisin mieltänyt niin kovin kivaksi. Mutta makuja on onneksi monia :)



Tapaus Frozen-leggarit etenikin tähän malliin:


Minä hipelöin pöydässä olevia kenkiä, sekä hellehattua nuoremmalle. Lapsi pyörii vieressä, koska hän myös tykkää kirppistelystä, ja innoissaan ehdottelee monesta asiasta, että ne olisivat kivoja. "Joo, niin on, tosi ihania", totean usein, ja jatkamme eteenpäin. 

Tottakai silmiin osuvat myös Frozen-leggarit. Tietenkin. En kai itsekään voi olla huomaamatta jotain, mistä kovasti tykkään. Kierroksen alussa oli jo ihasteltu Frozen-autoa, joka myös tietenkin laulaa luritteli tunnaria. Ah niin ihana kaksivuotiaan mielestä, mitäpä muutakaan se voisi olla! Mutta ne housut. Äiti onpa ihanat housut! Kato, se on se Vorsen, Anna ja Elsa on siinä! Äiti se on minun lempi!, kertoo lapsi. Lempparit, tietenkin. Juttelemme lapsen kanssa housuista, ja hän kysyykin; Äiti minä haluaisin nuo housut, ostetaanko ne? Ne olisi minulle hyvät housut!

Niin, ostetaanko? Meillä yleensä kotiutetaan värikkäitä vaatteita, iloisia kuoseja, joita on helppo yhdistellä muihin vaatteisiin. Pääkallokuoseja tai muita kuolemaan liittyviä vaatteita meille ei ostella. Frozen-legginssit eivät siis ole kieltolistalla, eivätkä muutenkaan ole sopimattomat, huonokuntoiset, rivot, mauttomat tai kalliitkaan. Ja kauneushan tosiaan on katsojan mielipide.

Meillä vanhemmat ohjailee ostoksia tarvittavissa määrin, mutta tällä kertaa leggarit lähtivät meidän matkaan, kuten kuvistakin näkyy. Onnellinen lapsi, ja äiti, joka miettii, ettei meiltä taida löytyä juurikaan pöksyihin sopivia yläosia :D 



Vaateperiaatteita, onko niitä? Vai riittääkö vain ehjät ja puhtaat vaatteet? Kuka teillä päättää lapsen vaatteista?



sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Pyöräkärrykesä



Me ollaan nyt omistettu reilun viikon ajan pyöräkärry, ja ai että, ihanaa!


Kun lapsia oli vaan yksi, mentiin pyöränistuimella. Haaveissa oli kärry sitten kun lapsia olisi useampi, ja nythän heitä on :) Ei tarvitse enää pelätä kaatumista, kärryä kun ei hevin saa kaatumaan!

Kärryviidakko


Pyöräkärryviidakko tuntuu olevan yhtä monenkirjava kuin lastenvaunuviidakkokin. Ei mulla oikein ole edelleenkään mitään hajua noista noin miljoonasta merkistä ja mallista mitä myynnissä on, mutta me päädyttiin Croozeriin. Ja tämä siksi, koska useammassa fb-ryhmässä kehuttiin kahta merkkiä eniten, Thulea ja Croozeria. Kyllä, uskon vahvasti muiden juttuja aiheesta :)

Tässä merkissä on se hyvä puoli, että istuma-asento on vähän takakeno, ja istuin kuppimainen. Se antaa edes hiukan paremman asennon nukahtamisen sattuessa, koska joka kerta toinen tai molemmat lapsista tuonne nukahtaa! Monissa malleissa istuin kun on paljon simppelimpi, laveri vöillä varustettuna. Toimii varmasti isommilla lapsilla, mutta meidän tyypit on 7kk ja 2,5v. Vauvatukikin meillä tuli mukana, mutta sitä ei hyvien penkkien vuoksi olla tarvittu vauvalla, kun osaa jo istua kuitenkin.

Vähän hinnakkaitahan nämä on, ja siksi me ostettiinkin omamme käytettynä alle puolella hinnalla kärryn ostohinnasta. Ihan hyvä diili, vaikka oikeastihan vasta aika näyttää, käytetyissä kun ei tietenkään ole mitään takuuta jäljellä. Eli #kirppislöytö tämäkin :)


Helppoa menoa


Mutta kuten alkuun jo mainostinkin, oon tosi innoissani tästä kärrystä! Kotona ollessa ollaan joka päivä käytetty nyt tätä, ja haaveilenkin tämän kesän olevan oikea pyöräkärrykesä! Ylämäet on vähän lääh puuh hiki -raskaita, onhan kyydissä lapsia yli 20kg ja kärry vielä siihen päälle. Hyvin rullaa kuitenkin muitoin.

Ollaan tällä jo käyty kerhossa, puistossa, kaverilla ja muskarissa.  Ja piknikillä! Kerhon aikana tosin joku kurja tyyppi kävi nappaamassa pyöräkärryn viirin matkaansa. Jollakin oli kova tarve sille, ilmeisesti.

Kätevää on, kun mukaan mahtuu hoitolaukku, vaihtovaatteet, piknikviltti, eväät, pari ostoskassia, kirppisostokset, kirjoja, pikarengas.. Testattu on, mulla kun tuppaa aina tuota tavaraa olemaan.. Valtava peräluukku siis.


Ei stressilähtöjä bussiaikataulujen takia hetkeen, hurraa! Tän maman hermot siis pitää kesälomaa :D


Löytyykö teiltä pyöräkärryrakkautta?



torstai 10. toukokuuta 2018

Äitikirja - haaste



Äitiys. Näin äitienpäivän alla oma äitiys on mielessä monella tapaa. Tässä yksi niistä, omat vastaukseni Tehtävänimikkeenä Laura -blogin äitikirja-haasteeseen.



Kuinka monta lasta: 2

Minkä ikäisenä tulit ensimmäistä kertaa äidiksi: 26-vuotiaana

Kun sain tietää olevani raskaana, millaisia tunteita se herätti: Iloa, mutta myös suurta epäilystä siitä, voisiko niin suuri onni osua omalle kohdalle oikeasti.

Kuvaile synnytystä kolmella sanalla: Kehon ihmeellinen synnytysvoima!

Parasta äitiydessä: Lapsi. Niin ihmeellinen lahja. Ylpeys ja ilo siitä omasta murusesta.

Pahinta äitiydessä: Oman pienuuden jatkuva kohtaaminen, tai paremminkin sen oman epätäydellisyyden kanssa jatkuva kasvokkain oleminen. Hetkittäinen pettyminen itseensä joissakin tilanteissa (hermostuminen).

Must have tavara joka helpottaa äitiyttä: Kyllä se mullakin on vaan se kännykkä. Vauvapalstat, äitikaverit, fb-kirpparit, google.. Ja toki kamerakin samassa, joten kyllä, kännykästä on moneksi.

Must have tavara vauvavuodelle: En tiedä, onko meillä ollut mitään tiettyä, mitä ilman ei olisi pärjännyt. Tai no ehkä imetysvaatteet! 

Paras arkiruoka: Pinaattiletut, tai munakas. Ei parasta makunsa takia vaan nopeuden :D

Olen hyvä äiti, koska:  Saan ihania haleja ja pusuja lapselta, kai se kertoo jonkinasteisesta suoriutumisesta? :)

Parasta lapsiperheen arjessa: No se arki, kiireettömyys ja kaikki mahdollisuudet olla, mennä ja tehdä. Lapsen oivallukset, kasvaminen, ilo ja muut kivat.

Pahinta lapsiperheen arjessa: Ajoittainen haastavuus kaaoksenhallinnassa. Mutta siihenkin on tottunut jo :D 

Äitiydessä minut yllätti positiivisesti: Se ihan uusi maailma, jonka äitiys on tuonut tullessaan. Ja hei se, kuinka kivaa lapsien kanssa on mennä, tehdä ja nähdä! 

Minun vinkkini äideille: Etsiydy muiden äitien seuraan, jos yhtään seuraa kaipailet. Äitikaverit on äitiarjen suola :)

Minun mottoni arjessa: Tee arjesta mukavaa ja omannäköistä. 

Kun lapset menevät illalla nukkumaan minä: Haaveilen itsekin nukkumisesta jo, mutta koska lapset nyt vihdoin nukkuvat niin pakko olla hereillä :D Usein aika menee koomaillessa, koneella tai miehen kanssa. Ja sitten sitä huomaakin että ois voinut mennä nukkumaan jo tunti sitten! 






tiistai 8. toukokuuta 2018

Lapsen päiväunet reissussa -UHKA!

Vaunupäikkäreillä

Ah nuo iki-ihanat päiväunet. Luulen, että reissuun lähtiessä, tai jo ihan sitä suunnitellessakin, käy monessa pikkulapsiperheessä mielessä, että mites ne päiväunet? En ole vielä ihan päättänyt, että onko tämä reissupäiväunien toteuttaminen esikoisen kohdalla ehdoton uhka, vai ihan vaan haaste meille vanhemmille.


Kotonahan päiväunet on ihan simppeliä. Päivä muodostuu usein niiden ympärille, ja päikkärit nukutaan joko kotona sängyssä tai sitten rattaissa, jos äiti huitelee pitkin kyliä. Helppoo helppoo. Nyt kesän tullen, ja uuden pyöräkärryn myötä myös kärrypäikkärit on koettu. Miten vain, mutta toimii.

Me reissataan aika paljon, ja kohta olisi taas tiedossa useamman päivän reissua, ja kesällä pitempääkin autoreissua on luvassa. Mun mieli kovasti askartelee isomman lapsen päiväunissa, pienempi kun nukkuu kyllä ihan missä vaan miten vaan. Tai kyllähän isompikin nukkuu, jos olosuhteet sen sallivat!

Lähinnä ongelmallisin on se, että isotyyppi selvästi tarvitsisi ainakin sellaiset puolentoistatunnin tirsat. Nukkuu joskus pitempääkin, mutta ei ole välttämätöntä. Jos olosuhteet ei ole suosiolliset päikkäreiden suhteen, niin sen kyllä huomaa sitten yöheräilyinä ja itkeskelyinä. Sen takia oma ajatus onkin, että ihan sama missä nukutaan, kunhan nukutaan. Ajankohtakaan ei ole näyttänyt olevan mikään minuuttitarkka, vaan päiväunien aikaikkuna on aika suuri, onneksi.

Autossahan tyyppi nukkuu kyllä hyvät unet, jos vaan auto on liikenteessä. Jos pysähdytään, niin hereillä ollaan juu. Talvella mulla ja lapsilla oli pari ratkiriemukasta reissua, kun pienemmän nälkä yllätti aina kesken isomman unien. Bussipysäkillä imettäessä esikoinenkin aina heräsi, ja unet jäivät usein lyhyiksi, ja tiedossa oli tottakai, väsynyttä kitinää väsyneeltä reppanalta. 

Ja tuleehan niitä pysähdyksiä aina muitakin välillä, elämä kun ei pyöri pelkästään lapsien ympärillä. 

Ensimmäinen reissupäivä on yleensä aina helpoin, koska silloin usein päiväunet onnistuu hyvin menomatkalla autossa. Reissupäivät kohteessa taas, vaikeampi, jos kohteessa olo muodostuu monista eri asioista, ei niinkään paikallaolosta tai pitkistä automatkoista. 

Tämän ajatuksenvirran jälkeen alan ehkä taipua sittenkin siihen, että haastehan se tämä on! Ja haaste vastaanotettu, koska pakko :D 


Miten teillä onnistuu reissupäiväunet?